Kristiina Aallon teksti lastenreumasta

Lastenreuma

Juveniilireuma (juveniili idiopaattinen artriitti) eli lastenreuma on nivelten tulehdustauti, joka alkaa alle 16-vuotiaana. Idiopaattinen tarkoittaa tuntemattomasta syystä johtuvaa ja artriitti niveltulehdusta.

 

Se ei ole samanlainen kuin aikuisten reuma, joka saattaa tuhota niveliä hyvinkin nopeasti ja lääkityksillä on kiire. Vain harvalla nuorella on tällainen tauti.

 

Oireet ja eteneminen

Lastenreuma alkaa usein jo alle kouluiässä, mutta voi alkaa missä iässä vaan ennen 16. ikävuotta. Monilla tauti on suhteellisen lievä, lääkityksiä tarvitaan ehkä vain parin kolmen vuoden ajan ja välillä tarvitaan nivelten paikallishoitoja. Jos paikallishoitoja tarvitaan usein, se on merkki siitä, että lääkitystä pitää tehostaa.

 

Joskus tauti on varsin hankala ja lääkkeitä tarvitaan paljon. Ja joskus tautiin liittyy silmän värikalvon tulehdus, iriitti, jolloin käytetään kortisonitippoja tulehtuneeseen silmään. Iriitti ei yleensä näy päällepäin, joten se on hankala todeta. Silmälääkärin kontrolleissa käyminen on tärkeää.

 

Lastenreuman kanssa eläminen

Nykyisin lastenreuman ennuste on varsin hyvä, joten laitoskuntoutuksen tarve on huomattavasti vähentynyt. Usein pärjätään jaksottaisella fysioterapialla, lisäksi kotona tehtävät harjoitteet ovat tärkeitä. Sen sijaan sopeutusvalmennuksen ja vertaistuen tarve on edelleen olemassa.

​

Reumaliitto järjestää kursseja ja myös nuorten kuntoutusmatkoja, jotka ovat tärkeitä vertaistuen ja kavereiden saamiseksi. Varsinkin nuoruusiässä kaikenlainen poikkeavuus on aina kurjaa, eikä sairauden leimaa haluta. Siksi usein puhutaan ”ominaisuudesta”, ei niinkään sairaudesta. Meillä kaikillahan on erilaisia ominaisuuksia, ja osalla siis nivelet tulehtuvat helposti, vaikka infektioihin liittyen tai muuten vaan. Aina ei tiedetä, mikä aiheuttaa nivelen tulehtumisen.

 

Reuman kanssa tulee toimeen, kun hoitaa itseään ja tunnistaa oireet ja hakee silloin tarvittaessa apua. Ensin voi kokeilla hyväksi todettuja kotikonsteja, vaikka särkylääkettä ja kylmäpakkausta, mutta jos tuo apu ei riitä, on parasta soittaa omalle reumahoitajalle. Hoitaja keskustelee tarpeen mukaan lastenreumalääkärin kanssa ja voidaan miettiä lääkityksen tehostusta tai vaikka paikallishoitoa tai ylimääräistä käyntiä lääkärissä.

 

Lääkitys

Lääkkeistä tavallisin on metotreksaatti (Trexan®) tablettimuotoisena ja nuoren annos on usein 15 mg tai 20 mg kerran viikossa. Lääke on tutkitusti tehokas ja turvallinen reuman hoidossa ja monelle riittävä. Joskus tarvitaan pientä kortisonilisää, esimerkiksi 5 mg joka toinen aamu. Jos näillä ei pärjätä, aletaan miettiä biologisia reumalääkkeitä.

 

Niitä on nykyisin useita, ihon alle pistettäviä ja osastolla infuusiona annettavia. Biologiset lääkkeet ovat tavallaan ”täsmälääkkeitä” ja vaikuttavat johonkin tulehduksen välittäjäaineeseen, tavallisimmin TNF-alfa-nimiseen. Vanhimmat biologiset lääkkeet ovat olleet Suomessa käytössä jo yli 10 vuotta ja ne on todettu turvallisiksi. Ulkomailla lääkitystä on seurattu noin 15 vuoden ajan. Pidemmästä hoidosta ei kuitenkaan vielä ole tietoa.

 

Liikunta

Liikunta on tärkeää kaikille, myös lastenreumaa sairastavalle. Nivelet tarvitsevat liikettä. Ensin on hyvä saada niveltulehdustilanne hallintaan, sitten voi aloittaa kuormittavamman liikkumisen.

 

Etsi itsellesi sopiva liikuntamuoto, sen ei tarvitse olla urheiluseurassa, vaan voit liikkua myös omatoimisesti tai kaverin kanssa: ui, lenkkeile, pyöräile, tanssi, tee mitä tahansa mikä sinua innostaa. Myös fysioterapeutin kanssa voi miettiä sopivaa liikuntamuotoa ja käydä vaikka kuntosalilla tutustumassa.

 

Kristiina Aalto, lastenreumatologi