Kuka minä olen?

Heidi, maailmaan putkahtanut marraskuussa 1989. Lastenreuma diagnoosi tuli 2 vuoden iässä ja kulkee edelleen matkassa, vaikkakin onnekseni tilanne reuman suhteen on ollut rauhallinen jo kauan. Muutenpa sitten sattuu ja tapahtuukin; olen mestari kolhimaan itseäni ja reuma(/lääkitys) auttaa itsensä rikkomista entisestään. Mutta eteenpäin mennään itsepäisyydellä ja huumorilla, terveisin ihminen joka käkättelee itsekseen teipatessan jätesäkkiä kipsilliseen jalkaansa päästäkseen suihkuun. Ammattikorkeasta on hankittuna IT-alan koulutus, mutta haaveissa siintää edelleen opiskelu mielenterveystyön puolelle.

Asioita joita rakastan

Lemmikit ovat olleet läsnä koko elämäni ajan ja olen omistanut lemmikeitä hiirestä hevoseen. Perheelläni oli maatila minun olessani pieni, enkä voisi kuvitellakaan eläväni ilman lemmikeitäni. Ne ovat syy nousta ylös niinäkin päivinä, kun tekisi mieli vain jäädä peiton alle makaamaan.  Vuosikausien ajan minulla oli kesyrottia, joita kasvatinkin pieni muotoisesti. Nyttemmin asunnon jakaa kanssaki 4 frettiä Maisa, Touho, Luna ja Bela sekä viljakäärme Mamelukki (nimi jämähti käyttöön, kun neiti ei meinannut kasvaa ensin alkuunkaan). Jep, vähän erikoisempi skaala… sopii tyyliini.
Rakastan järjestötoiminnan antamaa sisältöä elämääni ja sitä, että pystyn sen kautta vaikuttamaan muidenkin ihmisten elämänlaatuun. 
On ihanaa uppoutua pelien maailmaan ja unohtaa hetkeksi kaikki muu. Assasin’s creedit on se ykkösjuttu. 
Tätä tuskin tarvitsee edes perustella. ”Vaikeat ajat osoittavat ihmisistä ne, jotka ovat oikeita ystäviäsi.”