Kevät on alkanut erilaisissa tunnelmissa, kuin moneen vuoteen. Ajankohta oli suotuisa lähteä kokeilemaan onnistuisiko työ- ja opiskeluelämään palaaminen. Tämä jännitti suuresti, koska kehoni on ollut epäluotettavaa sorttia. Nyt se joutuisi täysin toisenlaisen kuormituksen alle.

Sosiaali- ja terveysalan työpaikkoja katsellessani, paikan valinta tulikin varsin yllättäen selväksi. Se oli ehkä liian lähellä, nimittäin kuntoutumislaitos. Olen lähes yhtä monta vuotta sairastanut, kuin käynyt laitoskuntoutusjaksoilla. Ja voi, niitä vuosia on kiertynyt.

Armollisuutta itseä kohtaan nämä viikot ovat opettaneet. Uudenlainen tilanne vaatii omansa jaksamisesta. On ihan okei maata sohvalla ja katsoa koko päivä Greyn anatomiaa, siirtää siivous seuraavalle päivälle ja käydä ostamassa iso pussi irtokarkkeja. Ihan vaan koska voi!

 Mimmi