Kipujen lieventäminen ja hoitaminen muutoinkin kuin lääkkeillä on ollut kiitettävän paljon puheenaiheena mediassa viime aikoina. En puhu nyt mistään huuhaa-hoidoista, vaan tavoista keskittää mieli kipujen lomassa edes hetkeksi jonnekin muualle. Reuman kanssa elävät tietävät, kuinka moninaista kipu voi joskus olla. Sen aaltoilevuus pienestä, tuskin huomattavasta pakotuksesta liki kropan mutkalle saavaan vääntelyyn tuntemuksen vuoksi, ettei mikään auta, on hurja.

Kylmä- ja kuumapakkaukset sekä liikunta ovat hyviä ja meille kaikille varmasti tuttuja apukeinoja. Näiden lisäksi omalla kohdalla lukemisesta on ollut niin suuri apu, että hyvien puolien listaaminen tuntui lastenleikiltä. Haluan jakaa tämän listan teidän kanssa:

4 syytä miksi kipupotilaan kannattaa lukea

#1 Kipu ei saa täyttä huomiota. Uppoutuminen hyvään kirjaan ja tarinaan sulkee parhaimmillaan koko lähiympäristön johonkin kauas. Kipu ei saakaan enää täyttä huomiota, vaan keskittymiseni on seuraavassa juonenkäänteessä tai loppuratkaisussa.

# 2 Samaistuttavat tarinat ja henkilöt. Romaanien päähenkilöillä on usein jokin ongelma, joskus myös sairaus. Se miten kirjailija on laittanut heidät toimimaan, puhumaan ja ajattelemaan, antaa usein itsellekin ajattelemisen aihetta. Voisinko minäkin tehdä näin? Vai kannattaako ehdottomasti jättää tekemättä? Mitä siitä seurasi hahmolle ja mitä seuraisi minulle? Yllättävätkin näkökannat, mahdollisuudet ja syy-seuraussuhteet löytyvät usein kirjoista. Niiden sivuilla voi astella jonkun toisen saappaissa likaamatta omiaan, mutta kuitenkin monia ajatuksia rikkaampana.

#3 Tutut ympäristöt toisessa ulottuvuudessa. Yksi omista lempi-kirjallisuusgenreistäni on sairaalaan sijoittuvat jännärit. Lapsena puhjenneen taudin myötä erilaiset lasaretit ovat tulleet tutuiksi, ja noille käytäville palaa mielikuvituksissaan helposti lääketieteellisen fiktion pauloissa. Tuttu, joskus ikävänäkin koettu ja kolkko paikka saakin hetken toimia ajatuksissa jännitysnäyttämönä.

#4 Tietokirjat. Vanha sanonta ”tieto lisää tuskaa” ei mielestäni kirjojen parissa pidä ollenkaan paikkaansa. Tarjolla on niin suuri määrä teoksia, ettei yksi ihmiselämä riitä niiden läpikäymiseen, joten lukuharrastuksessaan kannattaa keskittyä valitsemaan juuri ne, jotka kuulostavat potentiaalisesti omaan tarkoitukseen kiinnostavilta. Kipu on pääaiheena hurjassa määrässä tietoteoksia, ja mahdollisuudet vain laajenevat, jos lukee myös englanninkielisiä kirjoja. Kun ymmärtää monipuolisesti tietotasolla, mitä käy sairautensa ja sen lieveilmiöiden kanssa läpi, on helpompi kehittää omia toimintamalleja ja ratkaisuja vaikeisiin tilanteisiin.

Oikein hyvää pääsiäistä kaikille, ja mielikuvitusrikasta matkaa kirjastoon! 😉 Toivoo Piia