Pitkään mukana kulkenut nivelreuma vaikuttaa väistämättä niin kehoon kuin mieleen. Tuntemuksia ei ole aina helppo selittää muille, eikä yhtä tyhjentävää sananpartta taida edes olla olemassa, lausetta joka nivoisi yhteen kaikki sairauden mukanaan tuomat ajatukset. Joskus helpointa on käyttää vertauksia. Kielikuvia putkahtaa usein mieleen lääkärin vastaanotolla tai lomakkeita täyttäessä, joissa tiedustellaan kuinka sairaus vaikuttaa arkeesi.

Kävin hiljattain toimintaterapiassa, jossa valmistettiin yksilölliset lepolastat ranteisiin. Terapeutin kanssa keskustellessa ja eri valmistusvaiheiden edetessä syntyi mieleen jälleen yksi vertauskuva, jolla puhua sairastumisesta tai sairastamisesta metaforan keinoin.

Reuma on kuin yksilöity käsilasta

Kun se tulee osaksi arkea ja elämää, voi kestää hetken, ennen kuin sovittaminen tuntuu hyvältä. Se voi hiertää jostakin kohdasta, puristaa ja tuntua oudolta. Se on vieras, ja väkisinkin tulee miettineeksi, mitenhän tämän kanssa osaa nukkua?

Sen kanssa ei tarvitse pärjätä yksin. On olemassa ammattilaisia, jotka muovaavat sitä parhaansa mukaan, jotta se sopisi juuri sinulle. Toisinaan jotakin kohtaa on korjattava, ja tultava ammattilaisen pakeille uudestaan. Valmista muottia ei ole olemassa.

Tilannetta on päivitettävä tietyin väliajoin. Oma panostus merkitsee, ja värinkin voi valita. Kun istuvuus ja sopivuus ovat kohdallaan, joihinkin sen yksityiskohtiin voi itsekin vaikuttaa. Sen mielekkäämpi seuralainen se on silloin arjen tuoksinassa.

Mukavaa viikonloppua!

Valokuvat: Pauli Turpeenniemi Photography