Niin monta kertaa olen huomannut selaavani aikani kuluksi facebookin feediä. Totean useasti että ei siellä mitään uutta tai maata mullistavaa ole, mutta silti siihen uppoutuu ihan turhaa aikaa.

Joka ikinen kerta reissussa on tarkoitus ottaa paljon kuvia. Ihan jo senkin takia että voi sitten myöhemmin muistella mitä kaikkea tulikaan tehtyä ja missä käytyä. Ja okei, senkin vuoksi että niitä voi sitten laittaa Instagramiin.. Hyvin useasti siinä käy kuitenkin niin että se kamera tai nykyään puhelin unohtuu ja nauttii vaan hetkistä. Tai rehellisemmin voisi ehkä sanoa että puhelin kyllä kulkee mukana miltei kaikkialle, mutta sen kameran käyttö jää.

Olen joskus kuullut jonkun sanovan että parhaat hetket on niitä jotka eivät päädy sosiaaliseen mediaan. Allekirjoitan sen kyllä. Välillä ne ihan pienetkin jutut joista sitä iloa ammentaa, jäävät siihen hetkeen ja sitä kautta omaan mieleen pitkiksikin ajoiksi. Niitä voi sitten itsekseen tai muiden tilanteissa olleiden kanssa muistella hymyssä suin. Huvittavaa on myös se että ihmiset luulevat tietävänsä miten minulla menee koska seuraavat minua jossakin sosiaalisessa mediassa. Ikävä tuottaa pettymys, mutta ei se ihan niin ole. Toki ehkä päällisin puolin voivat tietääkin, ainakin jos jotain oikein mukavaa tapahtuu. Mutta kyllä ne henkilökohtaisimmat jutut jäävät vain minun ja ihan läheisimpien ihmisten tietoon.

Ja pakko myöntää, että yritin etsiä tähänkin tekstiin sopivaa kuvaa tai ehkä ennemminkin meemiä, sitä kuitenkaan löytämättä 😀