Elämä ei pysähdy hetkeksikään. Elämä jatkuu ja jatkaa kulkuaan silloinkin, kun tekisi mieli pysähtyä ja huokaista. Elämä on ikuisessa liikkeessä. Mitä siis haluan jättää jälkeeni ja minkälaiseksi haluan tehdä elämäni, jotta se olisi hyvä. Miten ylipäätänsä määritellään hyvä elämä. Olenko elänyt hyvän elämän silloin, kun olen saavuttanut mahdollisimman paljon vai mitataanko hyvän elämän pituus siitä, kuinka vanhaksi elää vai silloin, kun en ole kohdannut yhtäkään vastoinkäymistä elämässäni, voiko kukaan muu ylipäätänsä määritellä toisen elämää hyväksi tai huonoksi.

Elämä ei kysele ja se yllättää välillä. Se antaa meille paljon vaihtoehtoja, joista tulisi valita ne parhaimmat. Jotkut asiat eivät ole vaihtoehtoja tai ratkaisuja, ne vain sattuvat tulemaan, kuten sairastuminen. Silloin tulisikin muistaa, että elämä on tässä ja nyt. Elämä ei pysähdy edes silloin, vaan se jatkaa kulkuaan. Silloin tulisi myös muistaa vaalia elämää ja pitää yllä iloa. Katkeroituminen on pahinta mitä voi tapahtua ja se on ihan ymmärrettävää siinä kaikessa sekamelskassa. Katkeroituminen ei kuitenkaan vie ketään eteenpäin ja lopulta se uuvuttaa. Meillä jokaisella on tapamme mennä eteenpäin elämässä. Toista samankaltaista ei ole. Olemme yksilöitä, meillä jokaisella on omat ajatukset, tunteet, tapamme ja suhtautumisemme asioihin.

Kaikkein tärkeintä on, että kunnioittamme toinen toisiamme ja annamme kaikille mahdollisuuden hyvään elämään.

-Elisa