Meidän elämämme sairaina nuorina ei aina ole helppoa. Monet meistä ovat monisairaita ja kamppailevat muidenkin sairauksien kanssa. Joskus joudumme jopa sellaiseen huonon onnen kierteeseen, jolloin voi tuntua, että ulospääsy, toivo paremmasta on liian kaukana. Liian usein sairautemme vaikuttavat jokapäiväiseen arkielämään sekä kykyymme opiskella ja tehdä töitä. Se rajoittaa elämäämme, halusimme tai emme.

Mistä voimme löytää iloa kaiken sen ikävän ja kivun keskeltä? Jokaisella on omat mielenkiintonsa kohteet ja tapansa lievittää stressiä ja hoitaa itseään. Tarvitsemme erilaisia asioita ja harrastuksia, joiden avulla voimme kokea olomme paremmaksi. Oma ilon lähteeni on lapseni. Mikä olisikaan parempi keino löytää iloa elämään kuin lapsen ilon ja viattomuuden kautta. Myös karvalapseni, pieni hännänheiluttaja, on oikea terapiakoira. Koiran kanssa ulkoilu kehittää myös yleiskuntoa. Olen harrastanut myös kuorolaulamista lähes koko ikäni, enkä usko, että kuoroidentiteettini minusta tulee poistumaankaan. Olen aina nauttinut laulamisesta ja koen sen myös hyvin terapeuttiseksi.

Rakkaus on suuri asia. Sen voimaa en itsenikään kohdalla tahdo vähätellä. On merkittävää, että meillä on lähellämme ihmisiä, joihin voimme tukea ja luottaa huonoinakin hetkinä. Minä saan joka päivä olla kiitollinen siitä, miten paljon iloa ja voimaa saan puolisostani. Siihen riittää jo se, että saan olla oma itseni ja huonoinakaan päivinä minun ei tarvitse esittää pystyvämpää kuin olen. Hyväksyvä, rakastava katse…siitä ilon lähteestä kannattaa pitää kiinni.

Ilon lähteiden ei tarvitse olla isoja asioita. Joskus aamuisin huonosti nukutun yön, yön jona olen valvonut kipujeni kanssa, mennessäni aamulenkille koiran kanssa, koen pienen ilon ihmeen. Vaikka sää ei olisi se parhain, hengitän kuitenkin sisääni raikasta ulkoilmaa ja katson vieressäni kulkevaa hännänheiluttajaa, joka vastaa katseeseeni. ”Hyvä tyttö” sanon ja koiran häntä heiluu vinhempaan tahtiin. Silloin se pieni ilon hetki tuosta olennosta (joka joskus vaatii päästä ulos kuuden aikaan aamulla) voi kantaa pitkällekin sinä päivänä ja auttaa jaksamaan. Tällaisten pienten hetkien tärkeys korostuu silloin, kun elämässä on haasteita enemmän kuin toivoisi.

 
Kirjoittaja on Suomen Reumanuorten tapahtumavastaava ja uusi puheenjohtaja Anni Suominen