Olen jo vuosikausia kärsinyt uniongelmista. Nyt viimeaikoina uniongelmat, varsinkin nukahtamisen vaikeus, ovat korostuneet huomattavasti. Jo muutaman yön univajeen jälkeen tavallisesti hiljaisesti uinuva reumani aktivoituu ja huudahtaa: ”Heiiii, muistatko minut?” Nivelet kipeytyvät paljon helpommin ja lisäksi alkavat naksumaan ja poksumaan. Muistan eräänkin kerran univaikeuksien aikaan työkavereideni ilmeet, kun noustessani ylös lattialta selälläni vietetyn lepotauon jälkeen (juu, olen hyvin avoin reumastani, eikä kukaan edes kummastellut, että mitä minä lattialla tein) nivelet järjestivät oman konserttinsa. ”Äh, tää on ihan normaalia, ei mitään hätää.” Muutaman muunkin kerran olen saanut hyvät naurut toisen katsoessaan minua järkyttyneenä nivelen poksahduksen jälkeen – koska en minä itse edes kiinnitä niihin huomiota.

Jokatapauksessa, minulle ovat monet reumalääkäritkin korostaneet unen tärkeyttä. Se on tärkeää perusterveillekin, mutta ennen kaikkea meillä perussairailla pitäisi pitää siitä hyvää huolta. Tässä olisi linkkinä Reumaliiton sivuilla oleva juttu unesta, joka on julkaista Reuma-lehdessä 4/2013: Unen hoito kannattaa

Hyvää ja vähemmän poksahtelevaa syksyä!