Toimivan reumalääkkeen haku on välillä varsinainen työmaa – niin itselle, kuin lääkärille. Haittavaikutuksia toisensa perään, laboratoriokokeita ja sitä odottamista, odottamista vielä lisää. Omalla kohdallani kehoni on äärimmäisen herkkä sietämään mitään. Kokeilun ei tarvitse parhaillaan olla kuin kerran tai kaksi, niin voidaan todeta lääkkeen sopivuus.

Kevään kokeilujaksojen jälkeen vaihtoehdot alkoivat olemaan vähissä. Kun alettiin toistamiseen puhua itsepistettävistä, samaan hengenvetoon totesin etten itse missään nimessä tule pistämään. Koko monivuotisen sairastamiseni aikana en ole suostunut edes ajattelemaan mahdollisuutta, vaikka olenkin tottunut että joku muu minua pistää.

Humiran kanssa saimme tehdä tuttavuutta kuukausi sitten. Lisäksi että kyseessä oli itsepistettävä, olin kyseisestä lääkkeestä vuosien varrella saanut pelkkiä kirvelyn ja itkun siivittämiä mielipiteitä. Pistosopetuksessa minulla oli mukana henkilökohtainen avustaja, joka varsin helponnäköisesti hoiti koko prosessin. Tänä kesänä uudistettu lääkeaine ei kirvellyt yhtään, saati että neulan olemassaolosta ei ollut tietoakaan. Siellä ne molemmat kuitenkin olivat, kun oikeaoppisesti sisälle menivät (kyseessä siis PEN-malli). Missään vaiheessa ei tosiaan neulaa näe, mikä on omasta mielestä varsin mukava.  En ollut odottanut, että tekniikka olisi niin helppo ja toimenpide kokonaisuudessaan kivuton.

Parin viikon tauon jälkeen häämötti jälleen uusi pistospäivä.  Olin siis hiljaa itsekseni alkanut miettiä, että josko sittenkin rohkaistuisin itse.. Olimme lähteneet lomamatkalle tällä välin, jossa mukana ollut äitini oli varustautunut pistämään. Muutamaa päivää ennen kuitenkin päätin, että nyt se tapahtuu.  Hermostutti todella paljon sekä pelotti, että epäonnistun jostain syystä. Pienten paniikki-itkujen ja äidin henkisen tuen jälkeen naps ja 10 sekunnin kuluttua kynä pois iholta. En meinannut uskoa, että tein sen – ensimmäistä kertaa elämässäni olin pistänyt itseäni!

Varmuus seuraaville kerroille on kasvanut paljon. Kynämuoto on todella helppo, eikä siinä todellakaan voi epäonnistua, kunhan on käynyt sairaanhoitajan luona opetuksessa. Jokaiselle muodostuu omat tapansa pistää – joku haluaa henkistä tukea, toinen omaa rauhaa. Itsepistettävät tuovat paljon vapautta ja säästävät kämmenpielet kanyyleilta. Nyt sitten vain toivotaan, että kyseessä olisi se toimiva…

  • Mimmi