Silmät pyörii päässä ja sydän tykyttää. Tähän sitä on taas tultu, että reumatologi lähestyy uhkaavasti neulan kanssa.

Syvä sisäänhengitys. Hitaas–hiitaasti ulos. Uudelleen. Ja näin se on ohi.

Silmät muuttuuvat lautasen kokoisiksi, kun aletaan valmistelemaan tämän jälkeen punkteerausta. Puhe siirtyy Pokemon Go -peliin.

Kyllä, pelaan sitä. Olinhan niitä, jotka keräsivät kortteja ala-asteella ollessa.

Edellistä paksumpi neula lähestyy polveani puheensorinan keskellä.

Kyllä joo, pelasin jo kahdeksatta tasoa siinä pelissä. Mieluusti pelaisin sitä tälläkin hetkellä, kun odotan että seuraava koetus alkaa.

Hengitys sisään ja ulos. Monta kertaa.

Vihlaisu ja säpsähdys.

Pöh, en saanut niitä lapsena jaettavia reippaustarroja. Siispä suuntasin vastaanottohuoneesta pääsyäni kauppaan ostamaan jäätelöä. Sulatin sen polveani vasten.

Kohta on hyvä – polvi ja jäde.

Mimmi