”Kipu vaikuttaa kognitiivisiin eli tiedon saamiseen ja käsittelyyn liittyviin toimintoihimme. Erään tutkijaryhmän oletus oli, että musiikki johtaa kognitiivisen keskittymisen pois kivusta. Vastoin aiempaa oletusta tutkimuksessa huomattiin, että kivusta eniten ahdistuneiden henkilöiden kipukokemukset vähenivät muita enemmän, vaikka tutkijat olivat arvelleet ahdistuneisuuden vaikeuttavan musiikin kuuntelua. Vastaavasti kivusta vähiten kärsineet itse asiassa keskittyivät vähemmän musiikkiin kuin muut.[lähde]

Luin aikanaan tietoa kivun vaikutuksista kongitiivisiin toimintoihin, ja niiden tietojen pohjalta olen alkanut kiinnittää huomiota ns. ”kipukäyttäytymiseeni”.  Alussa saatoin ihmetellä miksi teen tai en tee asioita niin kuin ennen – ne ovat suurilta osin pieniä muutoksia käyttäytymisessä ja toimintatavoissa, joita ei edes oikeastaan ole laittanut merkille.

Kipukauden aikana huomaan itse hakeutuvani enemmän ihmisten läheisyyteen. Ihmisen luontainen hoivatuksi tulemisen tarve aktivoituu, kun ollaan kipeitä. Tukeudun sosiaaliseen kanssakäymiseen, olen joko tavallista enemmän empaattisempi. Pidemmän kauden aikana uuvahtaa usein henkisesti, jolloin hakeudun sitten vaihtoehtoisesti enemmän eläinten, kuin ihmisten seuraan.

Keskittyminen, kipujen ollessa läsnä, on todella hankalaa. Silloin katselen enemmän lyhyitä sarjoja – tai pidempiä monessa pienessä pätkässä. Pitkään etsitty lääkitys antaa helpottavan osansa tähän. Muistan kuinka olin niin innoissani,  kun pystyin vuosien tauon jälkeen keskittymään kirjaan, jos toiseenkin (okei, kaikki Torey Haydenit meni aika sutjakkaasti, kun vauhtiin pääsi).  Keskittyminen syö taidelajeista –  esim. kirjoittamisesta, piirtämisestä tai valokuvauksesta paljon, mutta silloin kannattaa vain antaa aikaa ja etsiä niitä muita korvaavia keinoa.

Musiikin lisäksi, kaikenlainen muu mielekäs tekeminen saa hetkeksi ajatukset pois jylläävästä kivusta. Ne keinot ovat kullanarvoisia pahimpina kausina – virkkaaminen, pieni kävelylenkki, Netflix, piirtäminen, lukeminen, halailu, päiväunet jne. Mikä on sinun keinosi? 🙂

 

 

Hevoskuvailu on parasta!

Hevoskuvailu on parasta!

Valokuvaus ei katso rajoja.

Valokuvaus ei katso rajoja.