Liikuntaa kannustetaan harrastamaan, tosin joissain tapauksissa kannustaminen on vain lievä sana. Liikuntaa suorastaan tuputetaan muodossa kuin muodossa. Sitä näkee kauppakeskuksessa kävellessä salien mainoksina, jumppavaatteina, urheilukauppoina ja ihmisten päällä, sitä näkee ja kuulee sosiaalisessa mediassa, tv:ssä, ruokakaupoissa, radiossa ja ulkona. Liikuntaa, fitnesstä, dieettiohjelmia, kuntosaleja, lenkkareita kaikissa malleissa ja väreissä.

Pitkäaikaissairaitakin kannustetaan liikkumaan ja pitämään itsestään huolta. Ylipaino rasittaa ja kuluttaa tervettäkin ihmistä. Lihakset luovat pohjaa toimivalle nivelelle ja liike on nivelelle kuin voiteluainetta.  Mutta miten pitkäaikaissairas ja kroonisesta kivusta kärsivä voi liikkua kun sängystä ylöspääsykin voi olla päivän suurin saavutus? Useat fysioterapeutit suosittelesivat varmasti automaattisesti samoja asioita mitä minullekin on suositeltu: uiminen, kevyet kuntosaliharjoitteet ja lihaskunnon ylläpitäminen muillakin tavoin, venyttelyt, pyöräily tai kävely. Tietenkin jokainen tietää mitä pystyy ja mitä ei pysty tekemään, esimerkiksi minä en lähde kävelylenkille. Tiedän että minut pitäisi kantaa takaisin tai olisin muutaman päivän sänkypotilas.

Kiertelin eilen satunnaisia urheilu- ja vaatekauppoja tavoitteenani yksi asia: motivaatio liikuntaan. Etsin silmää ja kroppaa miellyttäviä urheiluvaatteita. Kävin varmasti yli kuudessa kaupassa ja mieleeni tulvi monia kysymyksiä ja kommentteja. Miten urheiluun spesifioiduista vaatteista pyydetään niin paljon rahaa? Kalliimmat treenihousut, jotka eilen näin maksoivat 90 euroa. Muutamasta kangaspalasta 90 euroa. Luulin vaatteiden etsinnän olevan helppoa ja se olikin, kaikki housut/legginsit olivat suoranaista herkkua esteettiselle silmälleni, mutta rahapuoli? Se onkin varsinainen ongelma. Mistä siis huokeaa, mutta hyvännäköistä urheiluvaatetta? Onneksi olen pienikokoinen, joten jotkin lastenvaatteetkin menevät päälleni ja onneksi tarjontaa on aivan joka kaupassa ja kaikenlaisilla hinnoilla, täytyy vain olla tuuria ja ehkä tietoakin matkassa mukana.

Kauppoja kierrellessä ja hintoja päivitellessä mietin, että onko ihme jos ihmiset eivät harrasta liikuntaa. Nykyisin liikunnan harrastamisellekin tuntuu olevan standardeja, liittyen juurikin ulkonäköasioihin. Itse en ole uskaltanut lähteä salille, koska mielessä on pyörinyt raha ja muiden ajatukset.  Pelkään, että minulla ei ole oikeanlaisia varusteita; vaatteita, juomapulloa, urheilukassia ja kenkiä.  Kaikki tämä maksaa. Pelkän liikuntaharrastuksen aloittaminen voi maksaa satasia, varusteineen ja sarjakortteineen. Millä tämä maksetaan? Pitkäaikaissairaita kun ollaan, niin otetaan meidät esimerkiksi. Olet joko työssäkäyvä, opiskelija tai sairaslomalainen, taskunpohjalle tuskin jää usein montaa satasta pohjalle odottamaan käyttöä? Niin arvelinkin. Monet liikuntapalvelut tarjoavat onneksi pitkäaikaissairaille etuuden: samat alennukset kuin muillekin alennusryhmille (esim. opiskelijat, eläkeläiset). Muistakaa kuitenkin ottaa selvää alennusryhmistä ennen salille tai hallille lähtöä! 🙂

Loppuun tsemppiviestiä. Yritä liikkua, mutta muista myös kuunnella kehoasi. Anna itsellesi lupa olla kipeä ja jäädä sohvalle jos et jaksa lähteä ulos, salille tai uimaan. Älä pakota itseäsi mihinkään mitä et oikeasti jaksa, mutta jos jaksaminen on vain päästä kiinni niin päätä jaksaa. Muistetaan myös, että jokaisella meistä on oma tarinansa ja kaikkia pitää kunnioittaa. Älä anna muiden katseiden tai supattelujen lannistaa, liikuntavarusteidesi ei tarvitse olla uusimpia ja kalliimpia, kunhan tiedät, että sinulla on hyvä olo. Ja muista ennen kaikkea, liiku ja tee itsesi vuoksi, älä muiden.

Ihanaa syksyn alkua kaikille! 🙂 – Sari