Törmäsin hiljattain englanninkieliseen linkkiin, joka iski ja kovaa. Harvoin törmään niin hyvään ja oikealta tuntuvaan tekstiin, jossa kerrotaan kroonisesta kivusta ja miten kroonista kipupotilasta voi yrittää ymmärtää.

Koska linkki oli kuitenkin egnlanniksi ajattelin sen yrittää tiivistäen suomentaa tänne, kaikilla kun ei englannin kieli taivu (allekirjoittanella varaa puhua).

http://www.wikihow.com/Understand-Someone-With-Chronic-Pain

1. Muista että sairas ihminen on edelleen ihminen. 

Kroonisesta kivusta kärsivät viettävät suurimman osan päivästään huomattavan kivun kanssa. Krooninen kipupotilas tuntee elävänsä vankina kehossa, jota voi kontrolloida joko vähän tai ei ollenkaan. Kroonisesta kivusta kärsivä ei ehkä pysty nauttimaan asioista niinkuin niistä on ennen nauttinut, mutta haluaa silti nauttia perheestä, ystävistä, töistä ja vapaa-ajan aktiviteeteistä. Kipu voi kuitenkin pitää nauttimisen ulottumattomissa.

2. Opi koodi. 

Kroonisesta kivusta kärsivä voi usein puhua eritavalla ihmisille, jotka eivät kroonisesta kivusta kärsi. Numeroitua kiputaulukkoa käytetään terveydenhoidossa, jotta potilas pystyy kuvaamaan kipunsa asteikolla 1-10 ja terveydenhuollon henkilökunta osaa arvioida tarvittavat hoitokeinot kipuasteikon mukaan. Kipuasteikolla 1 tarkoittaa ei kipua/hyvä päivä ja 10 tarkoittaa pahinta mahdollista kipua/tuntemusta. Älä oleta, että kroonisesta kivusta kärsivä ei tunne kipua kun hän sanoo ”olevansa ok” tai ”voivansa hyvin”. Kroonisilla kipupotilailla on tapana piilottaa kipunsa ymmärryksen puutteen varjossa. Kuvittele aika, jolloin koit kipua. Moninkertaista voimakkuus ja ajattele jos kipu olisi seuranasi 24 tuntia vuorokaudesta, joka päivä ilman helpotusta ja ajttele jos tämä jatkuisi läpi loppuelämän. Vaikea löytää sanoja kuvaamaan olotilaa, eikö?

3. Opi ero onnellisuuden ja terveen välillä. 

Flunssassa olosi on aika tuskainen, eikö? Kroonisesta kivusta kärsivä on kokenut kipua puolesta vuodesta useisiin vuosiin ja aika on opettanut heille selviytymiskeinoja, jotka eivät välttämättä anna oikeaa kuvaa kipupotilaan kiputilasta.

  • Kunnioita sitä, että kipupotilas tekee parhaansa. Kun kipupotilas sanoo hänellä olevan kipuja, hänellä on! He yrittävät vain selviytyä, kuulostaa onnelliselta ja näyttää normaalilta.
  • Etsi merkkejä kivusta: irvistäminen, levottomuus, ärsyyntyminen, mielialanvaihtelut, käsien vapina, voihkiminen, unen häiriintyminen, keskittymiskyvyn puute, aktiivisuuden vähentyminen ja jopa itsetuhoisten ajatusten kirjoittaminen tai sanominen.

4. Kuuntele. 

Kaksi aikaisempaa kohtaa tekivät selväksi, että krooninen kipupotilas voi puhua ”koodilla” tai saada kipunsa kuulostamaan kevyemmältä kuin se oikeasti on. Seuraava askel, jonka voit ottaa on tehdä selväksi kipupotilaalle, että haluat kuunnella häntä.

5. Ymmärrä ja kunnioita kipupotilaan fyysisiä rajoituksia.

Kymmenen minuutin seisontaan kykeneminen ei tarkoita, että kipupotilas jaksaisi seistä yhtään minuuttia kauempaa. Parempaan suoritukseen pystyminen aiemmin ei tarkoita, että se olisi mahdollista taas. Monien sairauksien kanssa kipupotilas voi osoittaa tiettyjä merkkejä liikkumattomuudesta, kuten esimerkiksi lamaannusta tai totaalista liikkumattomuutta johtuen heikkoudesta. Kipupotilaalle ja sivustaseuraajalle molemmille voi tulla yllätyksenä, kuinka jojoilevasti tilanne voi edetä. Kipupotilas ei ikinä tiedä millainen hänen tilanteensa tulee olemaan seuraavana päivänä ja jokainen päivä pitääkin ottaa vastaan sellaisena kuin se on. Monet eivät tiedä edes seuraavasta minuutista.

6. Jätä tsemppipuheet lapsillesi ja salikavereille. 

Ottaen huomioon kroonisen kivun vaihtelevuuden tsemppipuhe voi tuntua kipupotilaan korvaan raskauttavalta ja masentavalta. Kuten jo aiemmin todettu on hyvin mahdollista, että vaikka aiemmin kipupotilas pystyi kävelemään kauppaan ja takaisin, voi seuraavana päivänä huoneesta huoneeseen liikkuminen olla tuskallista. Siksi on elintärkeää, ettet erehdy sanomaan ”Mutta pystyit siihen aiemminkin!” tai ”Mä tiedän etä sä pystyt siihen!”. Jos haluat kipupotilaan tekevän jotain, kysy pystyykö hän ja kunnioita vastausta.

  • Älä tunne tarvetta laukoa latteuksia liikunnasta ja raikkasta ilmasta. Kipupotilaalle ”ulos lähteminen ja asioiden tekeminen” eivät saa hänen kipuaan katoamaan vaan ne voivat jopa pahentaa tilannetta. Kertomalla kipupotilaalle, että hänen tulisi kuntoilla tai tehdä jotain ”saadakseen muuta ajateltavaa”, voi turhauttaa eikä ole oikea neuvo, ainakaan jos et ole lääketieteellisesti pätevä. Jos kipupotilas olisi kykeneväinen tekemään ja liikkumaan, hän tekisi ja liikkuisi.
  • Kipupotilas on tekemisissä lääkäreiden kanssa pyrkimyksenään parantaa oloaan ja tehdä oikeanlaisia asioita sairauden kannalta. ”Sinun täytyy vain yrittää enemmän” loukkaa kipupotilasta. Kipu voi myös aiheuttaa masennusta, jatkuva kipuilu on rankkaa fyysisesti ja henkisesti.

7. Älä käytä puhkikulutettuja lauseita. 

Käyttämällä ilmaisuja ”No se on elämää, sun täytyy vaan hyväksyä se” tai ” Kyllä sä siitä yli pääset, siihen asti sun pitää vaa tehdä parhaas” tai pahimpaa kaikista ”No näytät tarpeeksi hyvältä” saatat tuntea aiheen olevan käsitelty ja taputeltu, mutta ne ovat kaikki vain etäännyttäviä ja  aiheuttavat kipupotilaalle huonoa oloa ja toivottomuuden tunnetta.

  • Myönnä kun sinulla  ei ole vastauksia. Älä peittele tietämättömyyttäsi latteuksilla tai rohkeilla väitteillä, jotka eivät perustu totuuteen. Ei ole haitaksi myöntää ettei tiedä ja lupautua ottamaan asiasta selvää.

8. Tarkista kärsivällisyytesi. 

Jos olet kärsimätön ja haluat kipupotilaan vain ”kestävän ja tekevän” olet laskemassa hänen päällensä huomattavaa syyllisyydentunnetta. Kipupotilaalla on  usein tahtoa vastata pyyntöihisi ja tehdä niinkuin tahdot, mutta heillä ei ole voimaa tahtosi toteuttamiseen kivun takia.

  • Kipupotilas voi joskus perua jotain viime hetkellä, jos näin käy älä ota sitä henkilökohtaisesti. Muista olla onnekas, että olety fyysisesti kykeneväinen tekemään kaikkea mitä voit tehdä.
  • Ole ymmärtäväinen jos kipupotilas sanoo haluavansa istumaan, makaamaan tai että hänen pitää ottaa pillerinsä nyt heti. Se todennäköisesti tarkoittaa, ettei hänellä ole muuta mahdollisuutta kuin istua, maata tai ottaa pillerinsä. Krooninen kipu ei katso aikaa, paikkaa, odota tai anna anteeksi.

9. Ole hienovarainen kun ehdotat lääkkeitä tai vaihtoehtoishoitoja. 

Reseptilääkkeillä, käsikauppalääkkeillä sekä vaihtoehtoishoidoilla saattaa olla sivuvaikutuksia tai tahattomia seurauksia. Jotkut kipupotilaat eivät ehkä arvosta ehdotuksia, jotkut ovat voineet kokeille ja jotkut eivät ole valmiita kokeilemaan uusia lääkkeitä jo valmiiksi ylikuormitettuun elämään. Hoitokokeilut jotka eivät ole toimineet voivat aiheuttaa henkistä pahoinvointia, joka jo itsessään voi aiheuttaa huonoa oloa kipupotilaalle. Jos olemassa olisi jokin parannus tai edes helpotus krooniseen kipuun, kipupotilaalle olisi kyllä kerrottu, tai ainakin olisi pitänyt kertoa kipupotilaalle.

  • Toisaalta ei kannata arkailla kysyä kipupotilaalta onko hän tyytyväinen lääkitykseensä. Tälläiset ”avaavat” kysymykset voivat helpottaa kipupotilaan kynnystä puhua kivuistaan ja pahasta olostaan.

10. Älä lannistu vaikka kipupotilas vaikuttaa herkältä.

Jos kipupotilas vaikuttaa herkältä, hän on. Kipupotilas yrittää kaikin voimin olla normaali, mutta kipujen kanssa taisteleminen ei ole helppoa. Kroonisen kivun ymmärtäminen ei ole helppoa, ellei sitä ole kokenut. Se repii sielun ja kehon palasiksi ja se on hyvin väsyttävää. Hyväksy kipupotilas sellaisena kuin hän on. (Sivuhuomio: hyväksy kaikki.)

11. Ole avuksi. 

Kroonisesta kivusta kärsivä tarvitsee usein apua erilaisissa toimissa, kuten esimerkiksi ruuanlaitossa, ostosten teossa tai siivoamisessa. Sinä voit olla heidän ”liitoksensa” normaaliin elämään ja siihen kaikkeen mitä he ikävöivät tai haluavat kokea uudelleen. Voit auttaa heitä pitämään kiinni niistä elämänalueista mitä he eivät halua menettää.

12. Tasapainota urasi vastuualueet.

Jos elät kipupotilaan kanssa tai olet kipupotilaan kanssa paljon tekemisissä, sinun pitää löytää sopiva tasapaino elämääsi. Jos et pidä itsestäsi huolta mielialasi saattaa laskea, vaikket niin koekaan. Vältä loppuunpalamista, pyydä ja hyväksy apua, pidä taukoja ja lomaa. Pidä kipupotilaasta hyvin huolta, mutta älä unohda itseäsi.

 

Ihanaa alkukesää!

 

t. Sari