Helmikuu oli aika hektinen. Muutettiin avomiehen kanssa Turkuun kivaan kaksioon ja ollaankin nyt kuukausi oltu turkulaisia. Kuukausi itsenäistä elämää.

 

Kuvittelin yksinasumisen (oikeastaan kaksinasumisen) olevan vaikeampaa, että jossain kohtaa iskisi koti-ikävä. Ikävä sitä helppoutta kun ei tarvitse huolehtia raha-asioista. Kun joku muukin laittaa ruokaa tai puhtaita astioita on aina tarpeeksi. Karu totuus on kuitenkin se, että mä viihdyn täällä. Musta on kiva olla itsenäinen ja musta tuntuu, että tää poismuutto tuli just oikeeseen saumaan. Eihän mulla ollut kiire pois vanhempien helmoista, me tultiin toimeen keskenämme ja pystyttiin keskustelemaan asioista. 20 taitaa vaan olla se ikä milloin alkaa kaivata itsenäisyyttä, omaa rauhaa, omaa valtakuntaa.

Kuitenkin päässä on kokoajan sellainen ajatus, että nytkö mä olen aikuinen. Reuma pakotti itsenäistymään jo nuorena. Mä muistan jo kolmosluokalla pistäneeni itseäni ja hoitaneeni aika paljon omia asioitani. Tottakai mulla on ollut vanhemmat tukena ja mukana, mutta oon kokenut asiat helpompina kun olen hoitanut lääkkeiden lajittelut ja ottamiset itse. Mä olen pitänyt puoliani, oppinut puhumaan ja saamaan tahtoni läpi. Mä osaan pestä pyykkiä ja tehdä ruokaa. Käyn yksin lääkärillä, olen käynyt jo monta vuotta. Osaan käyttää rahaa ja miettiä mikä on prioriteettilistalla tärkeämpi (joskus kuitenkin on pakko saada jotain kivaa, kuten uudet kengät). Alkoholiakaan en käytä enää ja piiritkin muuttuu. Ajatusmaailma muuttuu. Elin mun nuoruuden 18- vuotta täytettyäni ja 20 kesäisenä alkoi tuntua siltä, että tässä se oli. Nyt mä haluan olla aikuinen. Itsenäisellä tavalla aikuinen. Kaksinasuva aikuinen.

Mä en usko siihen, että kukaan on ikinä täysin aikuinen. Mulla on ehkä aikuisuudesta ristiriitainen ja vääränlainen kuvakin, mutta toistaiseksi ajattelen olevani itsenäinen nuori aikuinen, joka kykenee mihin vain kun niin päättää.

Ihanaa maaliskuuta kaikille! 🙂

 

IMG-20150301-WA0008[1]

 

ps. Tässä on Hipsu. Hipsu on pieni maatiaiskissanpentu ja on meiän pienen perheen kolmas jäsen.

 

-Sari