Olen viime kuukausina opiskellut itsekseni paljon tietoa kivusta. Miten kipu syntyy, miten kehomme viestittää siitä eri tavoin ja mitä kehossamme tapahtuu, kun kipu kroonistuu. Syy tiedonhaulle oli, kun sain toistamiseen diagnoosin leikkauksen jälkeisestä hermovauriosta. Olen kärsinyt neuropaattisesta kivusta monta vuotta, mutta sain siihen pysyvän avun. Tällä kertaa leikkaus tehtiin lonkkaan, joka joutuu päivittäin täysin erilaisen rasituksen kohteeksi, eikä kivunhallinta ole lainkaan yhtä helppoa.

Asennoituminen siihen, että tämä kipu tulee olemaan mukanani aina, oli erittäin raskauttava tieto. Olin ensimmäisen kanssa tapellut monia vuosia, kunnes apu löytyi. Uudelleen tälle tielle lähteminen tuntui todella raskaalta ajatukselta, varsinkin kun painimme aivan eri sarjassa kuin ennen.

Kroonistuneeseen kipuun määrtätään usein mieliala- ja/tai epilepsialääkkeitä vähentämään aivojen virheellistä kipuviestiä selkäytimen kautta muualle kehoon. Tueksi voidaan määrätä myös toimiva kipulääkitys. Nämä toimenpiteet ovat yleisiä mm. fibromyalgiaa sairastavilla. Lääke on kuitenkin vain pelkkä kemiallinen toimintamuoto aivoissa.

Kivun hyväksyminen osana omaa itseään on tärkeää, mutta ei suinkaan yksinkertaista. Kukapa haluaisi niellä sen tosiasian, että aina vain sattuu? Se on kuitenkin asia, jota kannattaa syventyä miettimään. Se ei ole keltään pois. Kivunhoito mentaalisesti sivuaa tätä asiaa; olet varmasti kuntoutusjaksolla tai oman fysioterapeutin kanssa harjoittanut jonkinmoista rentoutumista. Erilaiset mielikuvaharjoitteet, joissa hyväksytään kipu eikä suinkaan sivuuteta sitä, ovat tärkeä osa hyväksymistä ja sitä ettei kipua tarvitse pelätä. Kivun pelko voi vaikuttaa tärkeisiin liikuntaharjoitteisiin ja kuntoutumiseen, sekä myös muualle elämään. Uskallanko tehdä tuota, jos kuitenkin alkaa taas sattumaan?

Kipu ei ole helppo kumppani. Se saa sinut varmasti välillä täydellisen epätoivon partaalle, varsinkin jos joudut miettimään uudelleen tulevaisuuttasi, niin kuin minä. Vihaamalla se ei pois lähde, vaan se pysyy mukanasi. Kun oikein ottaa päähän, tee asioita jotka tekevät sinut iloiseksi. Silloin kipukin nöyrtyy, ainakin hetkeksi.